Olen 26 vuotias nainen. Minulla on elämässäni pieni koululainen, avopuoliso ja ehkä erikoisin koira ikinä. Olen ehtinyt jo lukemaan itselleni kaksi ammattia, toisen koulutukseni jälkeen sain suoraan vakipaikan ja edelleen sillä tiellä olen. Minulla on suunnitelmissa vielä joku päivä hankkia kolmas ammatti.
Avopuolison kanssa olemme kasvaneet yhteen jo 10 vuotta. Hän on minun elämäni ja minun kallioni. Olimme tosi nuoria kun lapsemme ilmoitti tulostaan ja suurinosa perheestämme toivoi meidän valitsevan silloin abortin. Onneksi olimme sisukkaita ja yhdessä päätimme pitää lapsemme. Tänä päivänä voin sanoa meistä molemmista että olen todella ylpeä meistä vanhempina, lapsellamme ei voisi parempaa elämää olla. Nuoren iän vuoksi raskautta epäilivät myös monet ystävämme ja ”ystävämme”. Näille ”ystäville” haluaisin vain hymyillä leveästi ja sanoa että me selvittiin.
Eli tiivistettynä olen onnellinen, elämäni on mielestäni ihanaa, minulla on ihana oma perhe ja muut läheiseni ❤
Mutta minun elämääni varjostaa sairaus, josta olen jo pitkään halunnut kirjoittaa ja kertoa kaikille siitä, koska olen kyllästynyt häpeämään tätä ja ihmiset jotka tuntevat minut voisivat ymmärtää minua paremmin. En ole vielä valmis kirjoittamaan sairaudesta, mutta lupaan että yritän saada sen kerrottua tänne. Kiitos että sain hieman avata elämääni. Seuraavassa kirjoituksessa ajattelin avata minun sairauttani, kunhan vain rohkaistun sen julkaisemaan.